Syksyn bussiretken aikana osallistujat kirjoittivat sanoja, muistoja ja tunnelmia, jotka koottiin yhteen eläväksi runoksi. Runosta rakentui matkan yhteinen, maisemien, ihmisten ja historian kudelma, jossa jokaisen osallistujan ääni sai paikkansa. Retken aikana kuljettiin Vuokissa, Kuivajärvellä, Hietajärvellä ja Rimmillä. Yhteisruno esitettiin ääneen Rimmillä retken päätteeksi, ja se jäi muistoksi päivästä.
Vienan reitti – kylästä kylään
Uljas petäjä kuin kylän portti.
Varis istuu latvassa, varpaat ylimmällä oksalla.
Harmaapartainen kuusi Kalmismaan reunalla
vartioi variksen unta.
Ilmava lento toisiin kyliin,
porolla, veneellä, jalan kohtaamaan.
Hietajärvi — hiljaisuus,
syvä rauha, suloisuus.
Kuivajärvi kuiskii,
tsasounasta sanomaa:
riemua ja iloa, Luojan suurta kunniaa.
Rimmin kylä riimittää,
ensi kesä kiinnostaa.
Rengin paikka pilkottaa,
keitosta kiitollisena.
Syysiloa toivottaa.
Rakkaat juuret, rakkaat polut,
solutasolla herää ja elää.
Elämys suuri ja ainutlaatuinen,
koettavaksi ja elettäväksi,
ikäihmisen rikkaudeksi ja rakastettavaksi.
Kaukana siintävät Vienan vaarat,
lähelle siirtyvät tarinoiden laarit.
Oppaina parhaat kertojat — saagat.
Vuokin virrat tuovat kulkijan
ja vievät pois.
Tuulilaudat kuiskivat menneistä
runoista ja lauluista.
Tie jatkuu eteenpäin —
samoin aika.
Oi, tuntematon reitti,
arvaamaton historian havina.
Kuulolla ollaan,
tutuksi ehkä tullaan.
Muistomerkkien kautta historia puhuu:
presidenttikin täältä lähtöisin.
Historian havinaa — näinkö oli?
Ukrainan kansa, silloin vihollisemme,
nyt ystävämme.
Historia muuttuu — ymmärrämmekö?
Raatteen kivet kertovat karua historiaa.
Kellot soivat, sataviisi kelloa,
muistoina sodan päivistä.
Vienan reitti kutsuu kulkemaan:
reppu selkään vain — ja menoksi.
Kuivajärvi, Hietajärvi — Suomussalmella.
Rimminkylä — Kuhmossa.
Sinne mieleni tekee,
näkemään ja kuulemaan.
Jussi Huovinen — runolaulaja,
monen taidon hallitsija.
Olisipa ehtinyt tavata hänet eläissään.
Kaunis oli kotinsa,
puhutteleva koristeineen.
Kevyet kantamukset laulajalla,
puolukat vaaralla punehtuvat.
Reppu täynnä, mieli lentää
Rimmin, Alarimmin,
yli ja ali.
Vienalaiskylät, aarteet eivät palaneet —
ne elävät sukujen tarinoissa,
ikihonkien huminassa.
Kuuntele, laske kaarnaveneesi
tarinan virran vietäväksi.
Jääkauden jää sulaa,
kansa siirtyy asumaan.
Kulkemalla lännestä itään
jalan, venein,
vesistöjä pitkin.
Polut, autotiet, sillat, lossit —
korvaantuneet silloilla.
Huuhkaja vaanii vaaralla,
kuskikin sai puheenvuoron.
Naava puissa ilmoittaa:
puhdas ilma on täällä.
Kiitos kaikille kirjoittajille!