Runotyöpaja Kulttuuripatikoinnissa
Runomme syntyi yhdessä kuljetun matkan, luonnon ja tunnelmien pohjalta. Tämän vuoden teemana oli: Metsän suoja. Mitä metsä sinulle merkitsee? Miltä sen suoja tuntuu? Aisti sen tuoksut, äänet, värit ja liike.
Pysähdy hetkeksi – kuuntele metsää, katso ympärillesi, miltä tuntui olla metsässä juuri nyt. Millaisia ajatuksia juuri tämä paikka synnyttää? Kirjoita ajatus tai lause – se voi olla sana, lause, tunnelma, havainto, muisto, kiitos luonnolle tai jokin, mitä haluat metsältä kysyä tai sille sanoa.
Ikuisella Vienan tiellä
Helteisen metsän tuoksut.
Suhinaa, huminaa, kohinaa,
tuuli löyhyttää tukkaa,
helpottaa helteellä,
suojaa paarmoilta Vienan vieno tuuli.
Metsän rauha – siellä sielu lepää.
Tuulen humina puissa,
pilvien leikkiä taivaalla.
Metsä on ollut aina.
Kuulin tuolla kumman soiton –
Juuso banjolla veteli.
Matkamiehen ristin luona
Marja hienosti esitti,
ristin historiat kuvaili.
Tuolla Syntisen aholla,
Vienan valtatiellä,
tällä ikuisella merkkipuulla
Pilkassa on selvä merkki –
vuosiluku nähtävissä: 1682.
Jumalan hyvän aholla,
Syntisen on kankahalla –
ikuisella Vienan tiellä.
Kiitos Anne, Marja, Paavo
retkestä niin mukavasta.
Pohjantikka kiersi puuta,
päähän kun käpy tipahti.
Kuulin suloisen laulun,
joku kosketti,
siiven hellä sipaisu,
ääretön syli.
Vienan reitin suuret hongat,
korpikuuset ja purotkin –
monta kulkijaa on nähneet
ikuisella Vienan tiellä.
Lönnrotin Elias täällä
astui polkua monesti,
Ontrein suuren kuuluville,
laulajan ison pakeille.
Kulkeissansa mietiskeli
Kalevalan rakennetta,
eepos uudeksi sukeutui.
Laulut kirjasi ja jalostui
Vienan vanhalla polulla –
ikuisella valtatiellä.
Laavu metsän suojassa kuin kirkko.
Metsän suoja, Luojan luoma,
kaikkien meidän suoja.
Metsässä on ihmisen hyvä olla.
Metsän suoja, Luojan luoma –
vaikka en minä niistä jumalista niin tiedä.
Kaikille se on tarkoitettu,
paarmoillekin,
jonka yhden listin vieressä
matkamiehen ristin.
Tuule tuuli ankarasti,
missä paarma lentää,
tuule tuuli ankarasti,
kussa itikka lentää.
Metsän poika tahdon olla,
Vienan reitillä tallustella,
aurinkoa aina vaan.
Mieleni minun tekevi
lähteä kulkemaan,
Vienan reittiä vaeltamaan,
ikimetsiä kokemaan,
kulttuurihistoriaa hengittämään.
Mikä oli se suuri synti,
joka täällä tehtiin?
Oliko se surma
vai kielletyn rakkauden hurma?
Aihkien alla
metsän henkeä kutsun.
Synnin laavun suon laidassa
nokiperhoset auringossa.
Metsän suojasta kuului
pohjansirkun tiksautuksia.
Matkalla merkkipuulle
pohjantikat kisailivat
polun vierellä männyssä.