Viianki
Viiangin kylä sijaitsee Vienan reitin lopussa lähellä Venäjän rajaa. Koska Vienan reitti ei ole yhtäjaksoinen polkureitti, on Viiankiin parasta mennä autolla. Malahviantieltä lähtevää Kelloniementie ajatetaan perille saakka. Viiangin kylä on tien päässä. Vienan reitti jatkuu noin 0,5 kilometriä Viiangista kohti Venäjän rajaa. Reitti päättyy rajavyöhykkeeseen, jonne kulku on luvanvaraista ja vaatii aina erillisen rajavyöhykeluvan.
Lisätietoja: https://raja.fi/rajavyohykelupa.
Kylän maisema on idyllinen ja hyvin hoidettu. Viiangin kylä palkittiin vuonna 2017 Maa- ja kotitalousnaisten Keskuksen Vuoden maisemanhoito -palkinnolla.
Viiangissa on retkeilijälle tarjolla bed and breakfast –majoitusta. Tmi Kirsti Helena puh. 040 964 7480.
Viiangin historia
Lähellä Venäjän rajaa sijaitseva Viianki on ollut vilkas kulkupaikka. Viiangista sotilaat, laukkukauppiaat, kansanrunojen kerääjät, kulttuurintutkijat ja muut matkaajat menivät joko Kelloniemen torpan tai Viiangin talon ja edelleen Pulkkisenaution rajatorpan kautta Vuokinlatvan rajanylityspaikalle, josta jatkettiin Vienan Karjalan puolelle läheiselle Kivijärvelle ja sieltä Vuokkiniemeen. Viiangin kautta kulkeva liikenne väheni, kun Raatteen tie rakennettiin, ja loppui kokonaan, kun raja suljettiin Tarton rauhansopimuksella vuonna 1920.
Suomen puolella, nykyisellä rajavyöhykkeellä sijainneen Pulkkisenaution torpan isäntä ja emäntä toimivat vienankarjalaisten kauppamiesten rahdinkuljettajina. Rajatorppa oli rikkaan vienalaiskauppiaan lahja uskolliselle palvelijapariskunnalle.
Viiangin talo on rakennettu alun perin vuonna 1721. Sota-aika 1939-1944 oli myös Viiangin kylälle traaginen. Talvisodan aikana suomalaiset sotilaat polttivat kaikki kylän muut talot, mutta Viiangin talo jäi polttamatta. Välirauhan jälkeen kyläläiset asuivat väliaikaisesti kyhätyissä mökeissään, saunoissa ja aitoissa. Jatkosodan aikana partisaani-iskussa (4.7.1943) 18 kyläläistä kuoli ja lähes kaikki rakennukset tuhoutuivat. Nyt paikalla on partisaani-iskun muistomerkki, ja viereisessä aitassa on tapahtumaan liittyvä valokuvanäyttely.
Viiankijärven etelärannalla sijaitsevassa Pyttyniemessä toimi Viiangin rajavartioasema vuosina 1917- 1940. Paikalla on vartiorakennuksen sekä muiden piharakennusten jäänteitä.
Wuokinlatva
Täyssinän rauhassa 1595 perustetulle valtakunnan rajalle määriteltiin virallinen rajanylityspaikka ”Wuokinlatva”, joka merkittiin myös Kainuun ensimmäiseen karttaan 1650. Raja on pysynyt yli 400 vuotta paikallaan Suomussalmen kohdalla. Se on vanhin muuttumattomana säilynyt Suomen ja Venäjän välinen raja ja tiettävästi yksi Euroopan vanhimmista.
Wuokinlatvan kautta kulki ikiaikainen kauppatie Vienanmeren ja Pohjanlahden välillä. Se on ollut vienalaisten ja vuokkilaisten vilkkaan kanssakäymisen portti vuosisatojen ajan. Monilukuisia kulkijoita liikkui Wuokinlatvalla etenkin 1800-luvulla vienalaisten tullessa laukkukaupalle Suomeen ja kansatieteilijöiden rientäessä Vienan Karjalan runokyliin. Vienan Karjalan valloitukseen tähdännyt Toivo Kuisman retkikunta kulki kesällä 1918 Vienan reittiä pitkin Vuokkiniemeen ja Uhtualle.
Ilmari Kianto maalaili: ”Vuokki on kultainen portti Vienan yrttitarhoihin.” Wuokinlatva rajanylityspaikan liikenteellinen merkitys väheni Raatteentien valmistuttua 1900-luvun alkupuolella. Tie jatkui valtakunnan rajan yli Latvajärvelle saakka. Rajavalvonnan puutteen vuoksi kyläläisten vierailut Wuokinlatvan kautta rajan kahta puolen jatkuivat pitkälle 1920-luvulle. Tarton rauhansopimuksella (1920) rajaliikenne sammui muutaman vuoden sisällä kokonaan.
Wuokinlatvan infotaulu sijaitsee Viiangissa.