Suomussalmen uudisasutuksen historia tulisi saattaa ajan tasalle uusimman tutkimuksen valossa. Se ei ole
aikaisempien selvitysten aliarviointia. Uusien tietojen kirjaaminen on kunnianosoitus raivaajille, jotka
ensimmäisinä uskaltautuivat perheineen ja karjoineen näille asumattomille korpimaille.
Ruotsin suurvaltapyrkimykset saivat yhden täyttymyksen vuonna 1595, kun neljännesvuosisadan mittainen
”rappasota” saatiin päätökseen ja solmittiin rauha Inkerinmaalla Täyssinässä. Ruotsin raja siirtyi
Perämereltä itään paikalle, joka Suomussalmella on pysynyt muuttumattomana 430 vuotta. Suomussalmen
itäraja on Euroopan vanhin maaraja.
Käynnistyi savolaisten ja länsirannikolta päin pyrkineiden uudisasukkaiden vaellus uudelle rajalle, unelmissa
siintelivät rikkaat kalajärvet ja riistamaat. Ruotsin kuningas ja Suomen suurruhtinas Kaarle lX käytti keppiä
ja porkkanaa. Savolaisia pakotettiin siirtymään Kainuuseen osoittamalla hirttosilmukkaa kurkihirressä.
Porkkanana toimi yhdestä kuuteen vuoteen kestänyt verovapaus.
Samaan aikaan käytiin maassamme ensimmäinen sisällissota, nuijasota, joka riehui rannikolla. Talonpojat
olivat nousseet kapinaan raskasta kruunun verotusta kohtaan. Yli puolet Ruotsin veroista kerättiin Suomen
silloisilta talonpojilta. Nuijasodassa hirtettiin kolmetuhatta talonpoikaa, mikä vastaa nykyaikaan
mitoitettuna jatko- ja Lapin sodissa kaatuneiden suomalaisten määrää. Sodan seurauksena ihmisiä pakeni
uudelle itärajalle ja ylikin. Tunnetuimpia rajan ylittäjiä olivat mm. Perttuset, Maliset, Kieleväiset ja Kettuset,
joiden jälkeläiset tunnettiin myöhemmin taitavina runolaulajina.
Ensimmäisten uudisasukkaiden verot Ruotsin kruunulle kerättiin vuonna 1605. Suomussalmen alueella oli
kolme veroa maksavaa perhettä: Vuokinalanteella Juho Tiikkaja, Vuokkijärven rannalla Paavo Tapio
(nykyinen Kyllölä) ja velimies Matti Tapio (nykyinen Järvelä). Matti maksoi puolen manttaalin edestä veroa,
muiden tyytyessä yhden neljäsosan manttaaliin. Lisäksi tuli perheitä, jotka eivät maksaneet veroja
ollenkaan, kuten Matti Hyry Aittojärven Isoautiossa. Syynä oli kuninkaan myöntämä verovapaus
maksukyvyttömyyden vuoksi. Verovapaita taloja nimitettiin autiotaloiksi, vaikka niissä asuttiin.
Vuokkijärven rannoille ilmestyi nopeassa tahdissa uusia asukkaita. Vuonna 1611 oli jo yhdeksän savua, ja
muutama talo oli ilmestynyt myös Kiantajärven rannoille. Vuokkijärvellä oli enemmän taloja kuin
Hyrynsalmen pitäjässä, josta päin asutus levisi itärajalle. Suomussalmen alueen ensimmäinen kylä oli siis
Vuokkijärvi vuoden 1605 veroluettelossa. Kiantajärvi mainitaan ensimmäisen kerran vuoden 1609 kirkon
kymmenysveroluettelossa.
Miksi uudisasutus alkoi Vuokkijärven rannoilla? Asutus levisi vesireittien varrelle. Järvet ja joet toimivat
kulkuväylinä. Vuokkijärven kautta kulki ikiaikainen valtatie, Vienan reitti, Perämereltä Vienanmerelle. Tätä
valtatietä oli käytetty vuosisatoja, jopa vuosituhansien ajan. Se oli kauppatie idän ja lännen välillä.
Vuokkijärvi toimi laukkukaupan pääväylänä satoja vuosia. Oulun suunnan rannikolta oli käyty kalassa
Vuokkijärvellä jo keskiajalla. Valtatie toi mukanaan hyvää mutta myös pahaa. Sotajoukot liikkuivat. Talvella
1611 Klemetti Eerikinpojan johtama sotajoukko hyökkäsi Vienaan hävittäen kaiken asutuksen
rajantakaisista lähikylistä. Hyökkäyksen pontimena oli verokiista. Samana kesänä saapui karjalaisten
kostoretki; Vuokista poltettiin seitsemän taloa ja lähes kaikki asutus Oulujärven ympäristössä. Ihmiset
pakenivat korpeen. Puhuttiin ”karkuvuodesta”.
Suomussalmen kunnan vaakunaselostuksessa viitataan uudisasutuksen syntyyn 1600-luvun alussa.
Kunnanvaltuusto hyväksyi heinäkuussa 1966 vaakunaan neljä pärevalkeaa, jotka kuvaavat vuoden 1604
neljää kantataloa nimiltään Alanne, Tormua tai Kuoma, Hulkonniemi ja Tiikkajala. Alanne ja Tiikkajala
tarkoittavat kuitenkin samaa taloa eri lähteissä. Tormua ilmestyi tilastoihin vasta 1650-luvulla. Kuomanimistä
taloa ei historiakirjoissa tunneta.
Tietojen epätarkkuus oli seurausta siitä, ettei Suomussalmen uudisasutuksen historiaa ollut vielä tuolloin
kunnolla tutkittu. Ensimmäisenä asutushistoriaa selvitti Santeri Ingman (Ivalo) vuonna 1890 väitöksessään,
jossa hän mainitsee Vuokkijärvellä olleen neljä taloa. Lähteenä hän käytti Pohjois-Pohjanmaan maa- ja
tilikirjaa vuodelta 1605. Mutta tilikirjoista löytyy Vuokkijärveltä vain kolme taloa. Tämä virhe on toistunut
vuosikymmenestä toiseen eri tutkijoilla, kun on luotettu Ingmanin antamaan tietoon, eikä ole tarkistettu
alkuperäisiä lähteitä.
Oikea tieto löytyy ensimmäinen kerran professori Oiva Turpeiselta Suomussalmi-kirjassa vuodelta 1968.
Pitäjän asutuksesta Turpeinen kertoo laajassa kunnan historiateoksessa ”Leipä luonnossa” vuodelta 1992.
Sen mukaan Kiannankylässä, Näljängällä tai Kerälänkylällä ei ollut verotaloja vuonna 1605. Turpeisen
mukaan Suomussalmen vanhin talo on todennäköisesti Ala-Vuokin Järvelä, johon Matti Tapio rakensi talon
vuonna 1600. Myös Kainuun asutushistoriaa laajasti tutkinut dosentti Jorma Keränen on kerännyt vastaavat
tiedot Tukholman valtionarkistosta.
Suomussalmen uudisasutus käynnistyi Vuokin- ja Järvelänrannalta runsaat neljä vuosisataa sitten. Jokainen
sukupolvi kirjoittaa historiansa uusimman tiedon pohjalta ja tulkinnat menevät uusiksi. Näin
historiantutkimus etenee. Olisi aika päivittää Suomussalmen uudisasutuksen syntyvaiheet. Tämä
ainutlaatuinen vaihe pitäjän historiassa tarvitsee muistomerkin. Sen mukana Suomussalmen
kunnanvaakunan sanoma kirkastuu myös tuleville sukupolville.
Paavo Keränen
Suomussalmen asutuksen muistomerkkityöryhmä 2023-25, pj.
