Elias Lönnrot Vienan reitillä

Elias Lönnrot kävi Suomussalmella Vuokin kylässä (mm. Materossa ja Vuokinniemessä) ensimmäisen kerran kesällä 1831, mutta joutui kesken matkan palaamaan Helsinkiin. Ensimmäisen kerran Vienan reitillä Lönnrot oli syyskuussa 1833, jolloin hän tallensi Kovalan kinkeriläisiltä vuokkilaisia loruja ja sanontoja, laulatti ”muuatta Kinnusta” venematkalla Kinnulanniemeen, jossa hän yöpyi ja kärsi ”Tantaloksen tuskia” väenpaljouden keskellä. Venematka jatkui Hyryyn ja jalkaisin Viiangin kautta Wuokinlatvan rajan yli Kivijärvelle ja Tsenaan ja edelleen Vuonniseen, missä hän tapasi kaksi merkittävää runonlaulajaa Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen. Paluumatkalla Lönnrot ratsasti hevosella Kivijärveltä Salmijärvelle.

Seuraavan kerran Lönnrot kulki Vienan reitillä huhtikuussa 1834, jolloin hän tapasi suurimman runoruhtinaan, Arhippa Perttusen, Latvajärvellä. Tapaaminen oli ratkaiseva Kalevala-eepoksen synnyn kannalta. Kalevala-eepos ilmestyi helmikuussa 1835. Huhti-toukokuussa 1835 Lönnrot palasi laajalta Vienan-matkaltaan Vienan reittiä myöten Kiannalle ja Kajaaniin. Jälleen Lönnrot oli Vienan reitillä kesäkuussa 1837, jolloin hän eksyi polulla. Matkakertomuksessa on värikäs kuvaus Vuokissa kiertäneestä Mikkonen-nimisestä hurmossaarnaajasta. Vuonna 1839 Vienaan suuntautunut runonkeruumatka kulki Vuokin kautta, mutta ei varsinaisesti Vienan polun kautta.

Vienan reitin merkkipuu

Vienan reitillä onkin keskeinen asema Kalevala-kansaneepoksen synnyssä. Lönnrot kulki Vienan reitillä neljä kertaa runonkeruumatkoillaan Vienan Karjalaan, siksi paikallinen väki on kutsunut Vienan reittiä Lönnrotin poluksi. Tarina kertoo, että Vienan reitin merkkipuun vuosiluku 1837 viittaa vuoteen, jolloin Lönnrot patikoi jo tutuksi tulleella reitillä mutta siitä huolimatta eksyi. Vienan reitin merkkipuulle on pystytetty katos ja infopiste kulttuurintutkijoiden muistoksi.