Vienan reitin kahdeksas kulttuuripatikointi järjestettiin tänä vuonna perinteisissä maisemissa Syntisenkankaan laavulla ja Tornionsärkällä. Tapahtuma kokosi lähes 50 osallistujaa nauttimaan luonnosta, kulttuurista, musiikista, runoudesta ja paikallishistoriasta.
Tänä vuonna osallistujia kannustettiin saapumaan kulttuuripatikointiin myös polkupyörällä. Kehotus saikin vastakaikua. Malahviantien soratie sekä Tornionsärkän harjumaastot soveltuvat erinomaisesti pyöräilyyn, ja ne tarjoavat hienot puitteet yhdistää luonnossa liikkuminen ja alueen kulttuurielämykset.
Tapahtuman esiintyjinä olivat kajaanilaislähtöiset saksofonisti Juho Hannikainen sekä näyttelijä ja laulaja Heikki Mäkäräinen. Päivä käynnistyi vaikuttavasti Syntisenkankaan jylhässä rinteessä, jossa Hannikainen esitti Aleksis Kiven Oravan laulun. Saksofonin kaunis sointi kantautui kainuulaisessa metsäluonnossa kauas ja loi retkelle arvokkaan alun.
Särkänpolven laavulla ohjelma jatkui musiikin, runojen sekä kahvi- ja nuotiomakkaratarjoilun merkeissä. Laavun ympäristö täyttyi nopeasti iloisesta puheensorinasta, kun osallistujat vaihtoivat kuulumisia ja nauttivat yhdessäolosta luonnon keskellä.
Päivi Tiiva kertoi majavasta, joka on nykyisin yleinen Kainuun luonnossa. Erityisesti vieraslajina tunnettu amerikanmajava on runsastunut alueella, ja myös Särkänpolven joessa on nähty majavan pesärakennelmia.
Samalla tutustuttiin Särkänpolven historiaan. Alue on vanhaa Hyryn, Malahvian ja Viiangin kylien jokiniittyä, jossa on aikoinaan ollut jopa kaksikymmentä niittylatoa. Niityiltä niitettiin heinää kylien karjalle. Vienan reitti ry on pystyttänyt alueelle kaksi uutta niittylatoa muistuttamaan alueen pitkästä niittykulttuurista.
Patikointi jatkui korkealle Tornionsärkälle, jossa Juho Hannikainen ja Heikki Mäkäräinen esittivät muun muassa George Gershwinin tunnetun Summertime-sävelmän. Jazz soi vaikuttavasti jylhässä luontomaisemassa, ja saksofonin ääni kantautui kauas alas jokilaaksoon.
Marja Kynkäänniemi kertoi matkamiehen rististä ja siihen liittyneistä perinteistä. Wuokinlatvan rajanylityspaikalla sijainnut matkamiehen risti eli Rajan risti oli Vienan reitillä kulkeneille tärkeä maamerkki ja henkinen pysähdyspaikka, johon liittyi monenlaisia rituaaleja ennen rajan ylittämistä. Yhtä merkittäviä paikkoja olivat Hyryn kylä ja Hyryn ranta. Hyry toimi matkamiesten lepo- ja yöpymispaikkana, ja monelle vienankarjalaiselle juuri Hyryn rannasta alkoi venematka kohti avaraa maailmaa. Hyryn kautta kulkivat myös Vienan heimosotilaat. Kesällä 1920 Itä-Karjalan väliaikainen hallitus ja suuri joukko pakolaisia saapuivat alueelle, majoittuivat aluksi Hyryyn ja Malahvianvaaraan sekä myöhemmin Vuokin kansakoululle. Pakolaisten vastaanottokeskus perustettiin Ala-Vuokin Kovalan taloihin.
Paavo Keränen kertoi uutta ja mielenkiintoista tietoa kuvanveistäjä Alpo Sailosta. Sailo tunnetaan erityisesti runonlaulajien kasvoja tallentaneista veistoksistaan ja patsaistaan, mutta hän oli myös keskeinen vaikuttaja Vienan retkien aikana. Vuoden 1918 kansalaissodan tiimellyksessä syntyi ajatus Vienan Karjalan liittämisestä Suomeen, ja maaliskuussa käynnistyi ensimmäinen Vienan retki Raatteesta Uhtualle. Kesällä sotajoukot siirtyivät perinteisille vesireiteille, ja Vuokkijärvellä raikuivat sotilaiden venekuntien äänet. Perinteisestä Vienan reitistä muodostui retkikunnan etappireitti, jonka tärkeimmäksi tukikohdaksi nousi Ala-Vuokin Kovala. Kalle ja Jaakko Kovalaisen isännöimässä Kovalan talossa toimi retkikunnan etappipäällikkönä Alpo Sailo. Hän organisoi Kovalasta puhelinyhteyden Uhtualle, rakennutti maantien Hyrystä rajan yli Vuokkiniemeen ja vastasi monista retkikunnan huoltoon liittyvistä tehtävistä. Kesällä 1918 Kovala oli hetkellisesti merkittävä tapahtumapaikka, jossa heijastuivat sekä Suomen että Vienan kohtalonvaiheet.
Heikki Mäkäräinen esitti päivän aikana Eeva Kilven ja Arja Tiaisen runoja. Runojen aiheet puhuttelivat kuulijoita ajankohtaisuudellaan ja toivat ohjelmaan koskettavan sävyn.
Osa patikoijista kävi tutustumassa myös reitin varrella sijaitsevaan Satalatvaan, jonka arvellaan olevan Suomen vanhin merkkipuu. Puuhun on kaiverrettu vuosiluku 1685, ja sen uskotaan olevan karsikkopuu, vaikka sen tarkkaa merkitystä ei tunneta.
Päivän päätteeksi ohjelma siirtyi takaisin Syntysenkankaan laavulle, jossa järjestettiin runotyöpaja. Osallistujat olivat saaneet retken aluksi teemaksi ”Metsän jäljet” ja ohjeeksi kirjoittaa muutaman sanan tai rivin mieleen nousseista ajatuksista. Kirjoitukset luettiin peräkkäin yhtenä yhteisenä, elävänä runona. Lähes kaikki retkeläiset osallistuivat työpajaan, ja yhteinen runo syntyi luonnon, historian ja päivän tunnelmien herättämistä ajatuksista. ”Musiikista jää metsään sointuja, talvella ne pakastuvat eri muotoisiksi huurteiksi. Keväällä ne sulavat, liittyvät osaksi tuulen huminaa ja veden solinaa”.
Lopuksi virkistäydyttiin Päivi Tiivan ohjaamassa luontojoogassa läheisessä metsässä. Rauhallinen päätös sopi hyvin monipuolisen kulttuuripäivän päätteeksi.
Tapahtuma sai jälleen erittäin myönteistä palautetta ja osoitti, kuinka onnistuneesti luonto, kulttuuri, historia ja yhteisöllisyys voivat nivoutua yhteen.
Vienan reitti ry esittää lämpimät kiitokset kaikille tapahtuman järjestelyihin osallistuneille talkoolaisille. Heidän arvokas työnsä mahdollistaa kulttuuripatikoinnin järjestämisen vuodesta toiseen. Lämmin kiitos kuuluu myös Suomussalmen kunnalle ja Karjalan Sivistysseuralle arvokkaasta tuesta tapahtuman järjestämisessä.
Päivän päätteeksi osa retkeilijöistä osallistui vielä Vuokin työväentalon karaoketansseihin. Pitkä päivä ulkoilmassa oli varmasti lisännyt ruokahalua, mutta erityisen paljon kiitosta keräsi työväentalolla tarjottu Irman pulla, joka sai osallistujilta useita ylistäviä mainintoja.
