Vienan reitti- yhdistyksen järjestämä Silmukkapolku- neulekilpailun voittaja on ratkennut. Kisaan saatiin erilaisia neuletöitä, kuten sukkia ja lapasia. Voittajaksi valittiin vääksyläisen Sirkka Keräsen työ joogasukat. Valintaraadissa olivat Marja Kynkäänniemi ja Anne Juntunen Vienan reitti ry:stä sekä Sinikka Keränen ja Mirkka Eskelinen Suomussalmelta. Raadin perusteluissa korostettiin työn luovaa suunnittelua sekä monikäyttöistä kirjoneulemallia, jota voi soveltaa myös muihin kirjoneuleisiin. Malli tuo hyvin esiin Vienan reitin upeat maisemat, ja voittajan kirjoittama runo on sykähdyttävä. Lisäksi huomioitiin joogasukan helppo toteutus. Malli on vapaasti käytettävissä ja muokattavissa eri neuletuotteisiin, ja sen toivotaan myös innostavan uusia tekijöitä neulonnan pariin.
Sirkka Keränen on kainuulais- lähtöinen luokanopettaja Vääksystä. Hän kertoo harrastuksestaan ja neulemallin synnystä:
– Olen oppinut neulomaan koulussa tokaluokalla. Ensimmäinen neuletyöni oli sininen pannulappu. Kolmannella luokalla neuloin lapaset. Vaikeinta oli tehdä samanlaiset parit – neuloin yhteensä kolme lapasta, ja se erilaisin piti purkaa. Siitä lähtien olen harrastanut neulomista. Kotona äiti oli hyvä opettaja ja osasi neuvoa. Kiitos äidille erityisesti siitä, että hän antoi vapaasti materiaalia ja välineet kokeilla ja tehdä omia juttuja. Ompelukoneellakin sain tehdä ensimmäiset ompelukset varmaan alla kouluikäisenä. Nukelle peiton ja lakanan, kun sitä ennen olin ukin avustamana sahannut ja naulata naputellut ja maalannut nukelle sängyn. Kun äiti kutoa paukutti kangaspuissa mattoa, hän antoi meille lapsille vapauden ”suunnitella” ikiomia raitoja mattoon. Tai kerronko, kuinka halusin kokeilla pellava- tai villalangan kehräämistä tai villalankojen värjäystä. Äiti osasi auttaa, jos tuli ongelma eteen! Ja hän oli ”vain” tavallinen maatatalon emäntä. Kotona oli käsillä tekeminen arvostettua ja tärkeää, ja niitä taitoja opetettiin meille lapsilla. Samoin muissakin perheissä! Ujostelematta silloin saattoi pukea ylleen vaikkapa itsetehdyn hameen tai housut, lähteä leikkimään muiden lasten kanssa eikä kukaan nauranut tai pilkannut. Saimme lapsena rohkeutta toteuttaa itseämme monilla tavoin. Tällaista yhdessä tekemistä ja kannustusta toivoisin tämän päivän elämään ja käsillä tekemisen tietotaidon siirtämistä sukupolvelta toiselle ja omasta tekemisestä innostumista ja nauttimista. Toivon, että minun mallini antaisi innostusta ja erityisesti rohkeutta ja itsenäisyyttä lähteä kokeilemaan omia polkuja neulojana.
Olen luonteeltaan utelias. Haluan kokeilla ja testata kykyjäni ja ideoitani. Saan inspiraation vaikkapa jostain värisävystä tai muodosta tai hetkestä. Kerään uusia ajatuksia myös käymällä näyttelyissä, tai lehtiä/nettiä/kirjoja lukemalla, tai ystävien tekemiä töitä tutkimalla ja katsomalla. Enemmän kuin neuloja olen piirtelijä, askartelija tai ompelija. Minulla saattaa olla yhtä aikaa työn alla useampi projekti. Jotkut niistä valmistuvat, jotkut jäävät puolitiehen. Tärkeintä tässä kaikessa on prosessi, halu kokeilla uutta. Toki ei aina ole näin, vaan usein kysymyksessä on vaikkapa sukan parsiminen tai vetoketjun vaihtaminen – arkista ”askartelua”, joka sekin on palkitsevaa ja tärkeää.
Olen ammatiltani luokanopettaja, nyt olen eläkkeellä. Olen saanut käyttää mielin määrin käden taitoja työssäni. Olen erikoistunut kuvataiteisiin ja tekstiilityöhön. Olen opiskellut lisää näitä taitoja lukuisilla kursseilla. Viime keväänä loppui kolmivuotinen kuvataide ”koulu”, jossa keskityttiin väreihin ja rytmiin+sommitteluun. Aina voi oppia lisää, koskaan ei ole valmis ja se on tässä kaikessa ihaninta.
Suomussalmelle minulla ei ole varsinaisesti siteitä. Vienan reitti tuli osittain tutuksi nyt syyskuussa, kun vaelsimme mieheni kanssa kaksi pätkää yhden päivän aikana. Se oli meille tärkeä, yhteinen patikkareissu. Nostalginenkin tavallaan. Me molemmat olemme kotoisin Kainuusta. Minun juureni ovat Ristijärvellä ja mieheni Hyrynsalmella.
Innostuin välittömästi Silmukkapolku-ideaan. Loin mielessäni heti mallia, ensimmäisenä olisi polku, joka kulkisi säärystintä ympäri, luonnon keskellä, erilaisissa metsämaisemissa.
Aloin neulomisen alhaalta, koska halusin nähdä valmista neuletta koko ajan. Kuvio kerrallaan säärystin lähti valmistumaan. Piirsin mielessäni ja myös paperillekin ideoita uusista paikoista, jonne polku kulkisi, ja lisäsin kuvioita kerroksittain toinen toisensa päälle. Kun säärystimet olivat valmiit, aloin miettiä polkua, miten sen teen. Lopullinen idea tuli parin kokeilun kautta. Polku on vaatimaton, hiukan kätkeytyväkin, mutta sitä on kuitenkin helppo seurata. Se on minun neulepolkuni.-
Lataa Silmukkapolku joogasukan ohje tästä (pdf):
